Yhtenä päivänä lähdin kävelemään kaupungin ulkopuolella oleville luontopoluille. Katsoin kartasta, että asuntoni viereiseltä kadulta pääsi helposti kaupungin ulkopuolelle ja siellä näytti olevan useampiakin kävelyreittejä. Tai ei kyseistä katua ehkä perinteiseksi kaduksi voi sanoa, sillä ”katu” oli satoja rappusia ylöspäin ja sen varrelta oli vain kulku suoraan asuinrakennuksiin. Alkumatka oli siis rappusia rappusten perään ja tuntui, että ne ei lopu ollenkaan. Sen jälkeen oli lyhyt polku pienen metsän läpi. Paikalliset ilmeisesti käyttivät sitä kulkureittinä, koska siellä oli polkuja joka suuntaan.
Metsän jälkeen kuljin noin kilometrin verran autotietä, josta lähdin kävelemään maastossa olevaa polkua ylös kohti Kusilluchayoc – El templo de los monosta, joka oli luultavasti vanhaa kivimuuria ja jonkinlaisen linnoituksen/asumuksen raunioita. Reitti sinne kulki taas suurimmaksi osaksi ylämäkeen.
Jatkoin matkaa eteenpäin kohti reittiä, joka lähti Inkilltambolle, mutta sinne asti en lähtenyt kävelemään, kun en ollut ottanut eväitä mukaan ja matka sinne olisi ollut luultavasti sen verran pitkä, että pimeä olisi ehtinyt tulla ennenkuin olisin päässyt takaisin. Kuljin siis reittiä eteenpäin ehkä kahden kilometrin verran ennenkuin käännyin takaisin päin. Takaisin olikin helpompi ja nopeampi kävellä, kun sain suurimmaksi osaksi kulkea alamäkeen.
Matkan varrelta 
Vastaa